Puuta, heinää ja muinaisjäänteitä

Tiedossa on ennenkin ollut, kiitos Neuvostoliiton, että elämme historiallisesti mielenkiintoisella alueella. Nyt tontiltamme löytyi kuitenkin jotakin vielä paljon vanhempaa, mielenkiintoisempaa ja arvokkaampaa kuin vain ruostunutta piikkilankaa.

Nimittäin! Nuorimmaisemme kärräsi isälleen jostakin kaivamansa savimöhkäleen, joka isin arkeologisin silmin (!) vaikutti hyvin mielenkiintoiselta. Ja ei kun rapsuttamaan ja kaivelemaan. Kuops kuops, raaps raaps, pyyh pyyh.

- Kato iskä! Woooo! kuului jo tuossa tuokiossa, paidan ja housun etumukset huonekaluihin tarttuvassa savipölyssä. Isäkin innostui. Jotakin kellertävää… jotakin pitkulaista, kaareutuvaa, monia eri kappaleita. Luita!

Kaivaminen ja rapsuttelu jatkui, kunnes koko esiintymä oli läpi koluttu. Alkoi toinen mielenkiintoinen vaihe, luiden sovittaminen yhteen. Ja kuinka ollakaan, olimmepa onnekkaita, kun löytämämme täydellinen ranko osoittautui kuuluneen Tyrannosaurus Rexille! Ehkä vähän dokumenteista opittua pienemmälle, mutta varmaankin kyseessä on ollut poikanen, tai sitten hirmuliskot näin pohjoisissa oloissa ovat olleet hieman vaatimattomamman kokoisia. Ovathan liskot nykyäänkin täällä Pohjolassa pienempiä kuin serkkunsa etelässä, verratkaapa vain sisiliskoa varaaniin tai gekkoon. Amerikassa, T-Rexien ydinalueilla, on kaikki muutenkin suurempaa.

Ja mitä seuraavaksi? Öljyä? 

 Rehevän kasvillisuuden seassa vaanii pahamaineinen
Tyrannosaurus Rex viattomia, pahaa aavistamattomia
luontokappaleita.

Pahaa aavistamaton luontokappale.

Rousk rousk.