Operaatio Kävellen Karjaalle lähestyy uhkaavasti. Päätin
nimittäin jo aikaisin keväällä, että kesän tultua haluan fiilistellä sitä
oikein kunnolla. Muutaman kymmenen kilometrin kävely halki Etelä-Suomen kukkivan luonnon
tuntui sopivalta tavalta sukeltaa kesään.
Olisin toki voinut nimetä tämän ”operaation” vähän
lennokkaammalla ja miehekkäämmälläkin tavalla, kuten tosimiehillä sotaväessä on
tapana. ”Operaatio Myrskytuuli” olisi kuitenkin ehkä osoittautunut irvokkaaksi,
kun olisin henkihieverissä, janoisena ja laastaroituna, eksyneenä ties minne
(todennäköisesti yllättävän lähelle kotia), soittanut kotijoukoille ja anellut
hakemaan kotiin. Parhaimmillaan nimi olisi kyllä voinut kuvata osuvasti
vallitsevaa säätilaa.
Ajattelin, että yö tai kaksi voisi olla tällaiselle aloittelijalle
sopiva reissun pituus. Mutta mihin kävelisin? Etelässä tulee vastaan meri,
itään Kirkkonummelle ja Espooseen kävely tuntuisi lähinnä oudolta, vaeltamiseksi
kotinurkissa. Entä pohjoiseen Lohjalle? Eii…
Siis länteen! Sopivan etäisyyden päässä on Karjaa, joka
onkin minulle lähes tuntematonta seutua. Googlen mukaan meiltä Karjaalle autolla
Hangontietä pitkin on lähes täsmälleen 40 kilometriä. Itse ajattelin kävellä
polkuja, metsäteitä ja maantienvarsia pitkin, junarataa myötäillen. Minulla ei
ole tietoa, paljonko matkaa Karjalle tällä tavalla kertyy, mutta
askelmittarihan sen lopulta kertonee, jos perille pääsen.
Ja mikä tässä nyt niin uhkaavaa on, kuten alussa tuskailin?
No se, että rinkka painaa ihan helkutisti! Jo tyhjänäkin pari kiloa painavaan
rinkkaan on nimittäin tarkoitus ahtaa kolmen päivän ruuat, teltta, makuupussi,
makuualustat, vaihtovaatteita sekä tietenkin vettä.
Luin netistä vinkkejä vaellukseen ja rinkan pakkaamiseen.
Joidenkin suositusten mukaan rinkka ei mielellään saisi painaa enempää kuin 20%
kantajansa painosta (tässä tapauksessa n. 16 kg), jossain taas puhuttiin
25%:sta (n. 20 kg), mutta missään tapauksessa se ei kantajan painosta
riippumatta saisi olla (ainakaan paljon) yli kahtakymmentä kiloa.
 |
| Ennen 2,5 km:n testikävelyä voi vielä irvailla. Rinkan pakkaamistapaa täytyy vielä miettiä, esimerkiksi repun alla roikkuvat kengät potkivat kävelijää pakaroille. Tosin ehkä sitä voi ajatella myös kannustamisena. |
Punnitsin rinkkani vaa'assa. Vaatteineen, yöpymistarvikkeineen sekä
ruokineen ja juomineen se painoi 21,6 kiloa. Siellä ei tosin ollut
vielä kaikki ruoka, jonka ajattelin ottaa mukaan, mutta toisaalta päätin
sittenkin jättää pois yhden 1,5 litran vesipullon. Ja keveneehän se päivien
mittaan, kun ruokia syö pois.
Painon rajoittamiseksi otan vettä mukaan vain noin yhden
päivän tarpeiksi ja täytän pullot matkan varrella… jostakin. Eihän
patikointireissu miltään tuntuisi, jos kaikki olisi valmiiksi mietitty. Minulla
ei myöskään ole varmuutta siitä, mihin pystytän teltan yöksi – ei edes siitä,
minkä tyyppistä maastoa teltalle kannattaisi etsiä. Pellot ovat yleensä
viljeltyjä, joten ne eivät oikein käy. Metsät ovat epätasaisia ja täynnä puita
ja kantoja. Kalliot taas voivat olla kovia nukkua, eikä niihin saa
telttakeppejä pystyyn. Ehkäpä jonkun pihassa… tai hiekkakuopassa? Enkä halua
olla paikassa, jossa on ohikulkijoita. Entä puhelimen akku sitten? Ajattelin
suunnistaa puhelimen karttaohjelmaa käyttäen, joten akun loppuminen ei ole
suotavaa. Mutta kauanko akku kestää, siitä ei vielä ole käytännön kokemusta.
Ainakin Angry Birdsin pelaaminen ajanvietteenä kannattaa unohtaa. Vai voisikohan
akkua ladata jossakin? Saapas nähdä, millainen seikkailu tästä tulee. Voi olla,
että jo 10–15 vuoden kuluttua osaan nauraa sille.
Kävin kävelemässä kahden ja puolen kilometrin testilenkin täysi
rinkka selässä. Ostoslistaan täytyy kirjoittaa särkylääkettä ja mobilaattia. Ja
ihan kuin kantapääni olisi tullut hieman kipeäksi…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti